Olo on ihan kamala, mutta ainakaan ei itketä enää. Kyyneleet kuluivat kutakuinkin loppuun. Päätä särkee ja paleltaa. Inhottavinta on ettei minulla ole edes kunnolla syytä olla surullinen. Kaikki johtuu siitä, että tajusin vähän liian myöhään ettei eräs poika olekaan sellainen, jonka seurassa haluaisin viettää enemmän aikaani. Tiedän kyseisen pojan pitävän minusta, mutta nyt minun pitäisi kertoa hänelle etten tunne samoin.

Miksi siis itken? Tuntuu siltä ettei minulla ole edes syytä siihen. Onko minulla edes oikeus itkeä tämän takia? Itsehän minä sen pojan torjun.

Huomenna ei huvittaisi yhtään mennä kouluun. Nähdä kyseistä poikaa. Pelkään että alan itkeä koulussa. Inhoan ihmisten edessä itkemistä. Aina itkiessäni teen sen jossain missä tiedän olevani yksin, niin ettei kukaan näe minua. Useimmiten vain ajan kyyneleet pois, en anna niiden tulla ulos, vaikka se onkin vaikeaa.

Jostain syystä minua myös pelottaa. Ajattelen liikaa sitä, mitä muut ihmiset ajattelevat, ja mitä mieltä he ovat. Tiedän ystävieni tukevan minua, ilman heitä tämä koko elämä olisi yhtä helvettiä. Heidän näkemisensä on varmaan ainoa syy, jonka takia jaksan lähteä huomenna kouluun.

Tiedän että valitan aivan pikkuasiasta. Monilla ihmisillä on suurempiakin ongelmia. Koittakaa kestää valitustani.

~neko